Lyhyesti joogasta

Lyhyesti joogasta

Jooga on traditio, joka elää ja muovautuu kunkin ajan ja harjoittajien yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Sanskriitinkielistä alkuperää oleva sana jooga tarkoittaa yhteen saattamista ja yhdistämistä. Jooga onkin paljon laajempi käsite kuin fyysistä liikuntaa sisältävä harjoitus – jooga on kokonaisvaltainen yhdistelmä elämäntaidon eettisiä ohjenuoria, toimintamalleja, harjoitusmenetelmiä sekä hengitykseen, keskittymiseen ja liikkumiseen liittyviä harjoitteita. Menneiden vuosisatojen aikana jooga on saanut hyvin erilaisia muotoja eri aikoina eri kulttuuripiireissä. Joogan menetelmiä on sovellettu ja sen opetuksia on nähty eri alueilla omien maailmankatsomusten ja uskonnollisten suuntausten kautta. Voidaankin ajatella, että jooga on traditio, joka elää ja muovautuu kunkin ajan ja harjoittajien yksilöllisten tarpeiden mukaan. Jooga ei ole uskonto tai uskonnollista. Kuitenkin joogan keskeinen pyrkimys, yhteyden luominen, on säilynyt halki aikojen. Kun syvä yhteys omaan itseen löytyy, yhteys saattaa löytyä myös suhteessa muihin eläviin olentoihin. Laajemmin ajateltuna tämä voi luoda kokemuksen ykseydestä, joka yhdistää meidät kaikkeen ympärillämme olevaan. Länsimaissa tunnettu joogaharjoitus sisältää yleensä hengitysharjoituksia, fyysisiä harjoituksia ja mielen keskittämistä meditaatioharjoitusten muodossa.

Joogan moninaiset juuret ulottuvat jopa yli 5000 vuoden taakse. Tunnetuin pyhistä joogateksteistä on nimeltään Bhagavad Gita, joka on kirjoitettu n. 500 eaa. Monen joogasuuuntauksen ja -koulukunnan taustalla vaikuttaa yli 1500 vuotta vanha eettisten ohjenuorien ja joogamenetelmien kirjoitus Patanjalin joogasutrat. Patanjali tiivistää sutrateksteissä joogafilosofian perustan, joogan kahdeksanosaisen polun, joka sisältävää joogan harjoittamiseen liittyviä osa-alueita ja periaatteita. Polun kaksi ensimmäistä osaa sisältävät eettisiä periaatteita, jotka koskevat ihmisen suhdetta toisiin (yama) ja itseen (niyama). Viisi ensimmäistä yamaa ovat väkivallattomuus, totuudellisuus, varastamattomuus, kohtuullisuus ja takertumattomuus. Yamat ja niyamat asettavat joogan harjoittajalle ideaaleja, joita kohti on mahdollista pyrkiä. Näiden takana on ajatus yksilön mahdollisuuksista vaikuttaa omaan elämäänsä positiivisesti ja sen myötä laajentaa hyviä vaikutuksia lähipiiriin ja laajemmin muihin eläviin olentoihin. Tavoitteena onkin soveltaa periaatteita jokaisen omassa elämässä, myös arjen tilanteissa varsinaisen joogaharjoituksen ulkopuolella. Periaatteet perustuvat syvään kunnioitukseen niin itseä kuin muita kohtaan.

Nykyisin aloitteleva joogi voi hämmentyä joogasuuntausten ja -koulukuntien moninaisuudesta ja suuresta määrästä. Eri suuntauksiin pääsekin tutustumaan parhaiten kokeilemalla erilaisia ohjattuja tunteja avoimin mielin. Suurin osa länsimaissa harjoitettavista joogamuodoista perustuu hathajoogaperinteeseen, joka pohjautuu edellä mainittuun Patanjalin joogasutra-tekstikokoelmaan ja kahdeksanosaisen polun periaatteisiin. Eri joogakoulukunnissa huomioidaankin tradition merkitys, mutta myös esimerkiksi nykyajan anatomiatietämys. Toisaalta myös tutkimus joogan harjoittamisen kokonaisvaltaisista positiivisista vaikutuksista on edennyt myös läntisissä maissa, ja esimerkiksi Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin Käypä Hoito -suosituksissa mainitaan joogan mahdollinen positiivinen ja kuntouttava vaikutus kivunhoidossa ja ahdistuneisuuden vähentämisessä.

Mitä jooga-asenne ja yoga for all käsitteenä tarkoittavat? Mielestäni joogan harjoittamisen rauhoittavat, tyynnyttävät ja keskittymistä tukevat vaikutukset voi saavuttaa myös joogasalin tai -maton ulkopuolella soveltaen joogaharjoituksessa koettuja ja opittuja asioita. Kuten aiemmin mainitsin hengityksen hallinnan keinoista kuormittavissa tilanteissa, jooga- ja läsnäoloharjoitukset voivat antaa keinoja tunnistaa omia reaktioita ja tunnetiloja silloinkin, kun arkielämän tapahtumat vievät voimia ja aikaa: milloin etsitään kadonneita kurahanskoja, pähkäillään rikkoutuneen pesukoneen korjausta, tunnetaan yksinäisyyttä tai ollaan keskellä haastavaa vuorovaikutustilannetta. Jooga-asennetta tarvitaan myös silloin, kun esimerkiksi oma harjoitus saa suorituskeskeisiä piirteitä ja joogaamisesta tulee ”pakko” – tällöin paluu kohtuuteen ja lempeyteen itseä kohtaan (ahimsa) voivat antaa uutta perspektiiviä omaan toimintaan.

Taidekasvatustyössä olen saanut työskennellä paljon saavutettavuuteen liittyvien kysymysten parissa, ja näen, että myös joogasta on mahdollista tehdä entistäkin saavutettavampaa erilaiset ihmiset ja elämäntilanteet huomioiden. Esimerkiksi vanhoille ihmisille tarkoitettua joogaa on jonkin verran tarjolla, mutta mielelläni näkisin joogastudioiden viikko-ohjelmassa nykyistä enemmän heille suunnattua toimintaa. Saavutettavuuden näkökulmasta tämä tarkoittaa myös kykyä jalkautua ja mennä ohjaamaan tunteja muun muassa palvelukeskusympäristöön ja asumisyksikköihin. Joogaajan ei tarvitse taittua akrobaattisiin asentoihin tai seistä matolla – joogata voi yhtä hyvin rollaattoriin nojaten, pyörätuolissa tai tuolilla. Joogata tulee voida myös vain ja ainoastaan joogan takia: vaikka harjoituksen hyödyt ovat konkreettisia, joogaamisen ainoana mittarina ei saisi olla sen kuntouttavuus tai hoitavuus. Joogaaminen voi myös olla sosiaalinen tapahtuma, joka luo iloa ja auttaa tunnistamaan omat ääriviivat ja liikeradat uudestaan ja uudestaan.

Kuva: Anna Ahtola/Siff

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:

Boggenboel, E. & Woods Kramer, B. 2018. Jooga! Parantava jooga. Helsinki: Readme.fi.

Farhi, Donna. 2012. Jooga ja elämän voima. Helsinki: Basam Books.

Harjunpää, Heli. 2018. Kiitollisuuden jooga – hyvinvointia jokaiseen päivään. Helsinki: Kirjapaja.

Rautaniemi, Matti. 2015. Erakkomajoista kuntosaleille: Miten jooga valloitti maailman. Helsinki: Basam Books Oy.

Räisänen, Petri. 2005. ASTANGA –  joogaa Sri K. Pattabhi Joisin perinteen mukaan. Helsinki: Otava